Rikoslaki (RL) sisältää säännökset petoksesta (RL 36:1) sekä sen törkeästä tekomuodosta (RL 36:2). Petokseen syyllistyy henkilö, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä. Petoksesta voi seurata sakkorangaistus tai vankeutta enintään kaksi vuotta.
Petoksella on yhteensä viisi avointa perustunnusmerkkiä eli: 1) erehdyttäminen tai erehdyksen hyväksi käyttäminen, 2) toiselle siitä aiheutuva erehdys, 3) erehdyksen vallassa suoritettu määräämistoimi, 4) erehdyksestä aiheutunut taloudellinen vahinko sekä 5) tahallisuus. Näiden viiden tunnusmerkin on täytyttävä, jotta tekijä voi syyllistyä petokseen. Käytännössä petos voidaankin tehdä lukemattomilla eri tavoilla ja sen vuoksi seuraavassa käsitellään esimerkinomaisesti tyypillisiä tilanteita, joissa petossäännös voi tulla sovellettavaksi.
Milloin kyse on petoksesta?
Tyypillisesti petoksessa on kyse siitä, että rikoksentekijä erehdyttää toisen oikeussuhteen osapuolen tekoon tai suoritukseen, jota tämä oikeussuhteen toinen osapuoli ei olisi ilman erehdyttämistä tehnyt. Petos voidaan toteuttaa esimerkiksi siten, että erehdyttämisen kohteena on myydyn tuotteen tai palvelun ominaisuus. Kyse voi olla myytyä tuotetta rasittavasta laatuvirheestä, josta myyjä on tietoinen, mutta jättää kaupantekotilanteessa sen kertomatta.
Toiseksi petos voidaan toteuttaa siten, että erehdyttäminen kohdistuu oikeussuhteen olemassaoloon. Ostaja saattaa luulla olevansa velvollinen maksamaan tietyn tuotteen tai palvelun hinnan, vaikka mitään tuotetta tai palvelua ei tosiasiassa ole edes luovutettu tai tulla luovuttamaankaan. Erehdyttäminen voi kohdistua myös henkilön sellaisiin ominaisuuksiin, jotka ovat merkityksellisiä vastapuolen toiminnan kannalta. Petokseen syyllistyvä henkilö voi esimerkiksi erehdyttää viranomaisia tekemään taloudellisesti suosiva päätös antamalla virheellisiä tietoja.
Toisaalta, erehdyttäminen voi kohdistua osapuolen haluun tai kykyyn täyttää oma suoritusvelvollisuus. Tällöin ostaja saattaa hankkia tavaroita velaksi ilman, että hän edes aikoo maksaa hankkimansa tavarat tai hänellä ei edes ole maksukykyä maksaa tavaroita. Lisäksi erehdyttäminen voi tapahtua siten, että toinen oikeussuhteen osapuoli antaa virheellisiä tietoja sellaisista oikeussuhteen ulkopuolisista seikoista, jotka aiheuttavat sen, että ostaja toimii itselleen epäedullisella tavalla. Tässä tilanteessa myyjä voisi kertoa kiinteistön ostajalle sellaisista kunnan valmisteilla olevista päätöksistä, jotka tulisivat nostamaan huomattavasti kiinteistön arvoa, vaikka tällaisia päätöksiä ei todellisuudessa olisikaan tulossa ja jonka seurauksena ostaja maksaisi kiinteistöstä huomattavaa ylihintaa.
