Perinnön vastaanottaminen velkajärjestelyn aikana
Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (VJL) 35 a §:n mukaan velalliselle vahvistetaan maksuohjelmassa velvollisuus maksaa lisäsuorituksina velkojilleen maksuohjelman aikana saamistaan tuloista ja varoista tässä pykälässä säädetty määrä.
Jos velallinen saa maksukykyään parantavan perinnön, lahjan tai muun kertaluonteisen suorituksen, jonka määrä yksin tai yhdessä muiden suoritusten kanssa ylittää 1 000 euroa, velallisen on maksettava velkojille 1 000 euron ylittävä osa tällaisten suoritusten yhteenlasketusta määrästä. Kertaluonteiseen suoritukseen perustuva maksuvelvollisuus on täytettävä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun velallinen sai varat haltuunsa.
Perinnöstä luopuminen velkajärjestelyn aikana
VJL 7.2 §:n mukaan velallinen on velvollinen myötävaikuttamaan siihen, että velkajärjestely voidaan asianmukaisesti toteuttaa ja että selvittäjä voi asianmukaisesti hoitaa tehtävänsä. Velkajärjestelyä haettuaan velallisen tulee pyrkiä ylläpitämään maksukykyään ja ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin maksukykynsä parantamiseksi, joita häneltä kohtuudella voidaan edellyttää (myötävaikutusvelvollisuus).
Samoin VJL:n 10 §:n 4 kohdan mukaan jollei lain 10 a §:stä muuta johdu, velkajärjestelyä ei voida myöntää, jos velallinen on olemassa olevien tai odotettavien taloudellisten vaikeuksiensa vuoksi sopimattomasti heikentänyt taloudellista asemaansa tai suosinut jotakuta velkojaa taikka muutoin järjestellyt taloudellista asemaansa velkojien vahingoittamiseksi, tai on todennäköisiä syitä epäillä velallisen menetelleen näin.
Lain esitöiden mukaan perinnöstä luopumista voidaan joissakin tapauksissa pitää yhtenä sellaisena taloudellisena järjestelynä, jota estesäännöksessä tarkoitetaan. Perinnöstä luopumista voidaan pitää toimena, jolla velallinen itse heikentää maksukykyään verrattuna siihen, mitä se olisi voinut olla, jos perinnöstä luopumista ei olisi tapahtunut. Oikeuskäytännössä maksuohjelman aikana tapahtunut perinnöstä luopuminen on katsottu velallisen myötävaikutusvelvollisuuden rikkomiseksi (Vaasan HO 5.10.1995, S 95/655). Perinnöstä luopumista velkajärjestelyn esteenä tulee kuitenkin aina arvioida tapauskohtaisesti eikä kyse ole automaattisesti velkajärjestelyn esteestä. Merkitystä tulee anaa myös perittävän ilmaisemalle tahdolle. Jos hän on nimenomaisesti tuonut esille, että hän ei halua omaisuutensa menevän perillisensä velkojien hyväksi, luopumista ei tulisi pitää velkajärjestelyn esteenä.
Lakiosan vaatiminen ja yksityishenkilön velkajärjestely
Lakiosan vaatiminen ja testamentin moittiminen voivat olla eri asemassa kuin perinnöstä luopuminen. Esimerkiksi puolisoiden keskinäisessä testamentissa on usein nimenomainen toivomus siitä, että rintaperilliset eivät vaatisi lakiosaansa toisen puolison kuoltua. Velkajärjestelyssä korostetaan sitä, että velallisen on tehtävä maksukykynsä parantamiseksi kaikki se, mitä häneltä kohtuudella voidaan vaatia. Lakiosan vaatiminen tai testamentin moittiminen voivat edellyttää oikeudenkäyntiä lähisukulaisten tai muuten toisilleen läheisten henkilöiden välillä. Tällaiseen oikeudenkäyntiin ryhtymistä ei yleensä voida pitää sellaisena toimena, johon velallinen olisi velvollinen ryhtymään.
Keskinäisille testamenteille on myös tyypillistä, että niihin on kirjattu niin sanottu ”lakiosasanktio” eli määräys, jonka mukaan ensin kuolleen puolison jälkeen perinnönjakoa vaativa rintaperillinen saa lesken kuoleman jälkeen ainoastaan lakiosan. Tällaisissa tapauksissa olisi mahdollista katsoa, että velkajärjestelyssä olevalta perilliseltä ei ole kohtuullista vaatia lakiosavaatimuksen esittämistä, koska se aiheuttaisi lakiosasanktion vuoksi täyden perintöosuuden menetyksen lesken kuoleman jälkeen.
- Lue lisää:
- Perintöasiat
- Perintösuunnittelu
