Jos perittävä on kuolemansa varalta ottanut henkivakuutuksen ja määrännyt kolmannen henkilön edunsaajaksi tai siirtänyt henkivakuutuksensa kolmannelle henkilölle, hänen suorittamat vakuutusmaksut on perintökaaren 7:4:n mukaan luettava pesän varojen lisäykseksi perintöosaa määrättäessä, jos ne eivät olleet kohtuullisessa suhteessa hänen oloihinsa ja varoihinsa.
Tällainen lisäys voidaan kuitenkin tehdä enintään vakuutusmäärään saakka.
Sijoitusvakuutuksen (säästöhenkivakuutus) mukaisen vakuutuskorvauksen kohtalo riippuu siitä, onko edunsaajamääräystä tehty. Jos vakuutuksenottaja ei ole määrännyt edunsaajaa, vakuutuskorvaus kuuluu vakuutuksenottajan kuolinpesän varoihin. Jos edunsaajaksi on määrätty omaiset, vakuutuskorvaus ei tällöin kuulu kuolinpesään, vaan se jakautuu puolison sekä niiden henkilöiden kesken, joilla on oikeus lakiosaan. Tavallisesti perittävän lapsilla on oikeus lakiosaan. Edunsaajamääräyksen tulkinnasta säädetään tarkemmin vakuutussopimuslain 50 §:ssä.
Sijoitusvakuutuksen sekä muiden kuoleman johdosta maksettavien vakuutusten kohdalla on huomioitava veroseuraamukset.
Perintö- ja lahjaverolain 7 a §:n mukaan perintöveroa on suoritettava myös perittävän kuoleman johdosta kuolinpesälle tai edunsaajalle maksettavasta henkilövakuutuksen nojalla saadusta vakuutuskorvauksesta sekä vastaavissa olosuhteissa maksetusta vakuutuskorvaukseen verrattavasta taloudellisesta tuesta, jonka suorittaa valtio, kunta tai muu julkisoikeudellinen yhteisö tai eläkelaitos. Kuitenkin siltä osin jos vakuutuskorvaus tai taloudellinen tuki on tuloverotuksessa veronalaista tuloa, se on silloin perintöverosta vapaa.
