Ennakkoperintö tulee ensinnäkin kyseeseen lähtökohtaisesti vain silloin, kun saajana on antajan rintaperillinen. Perintökaaren mukaan \”mitä perittävä eläessään on antanut rintaperilliselle, on ennakkona vähennettävä tämän perinnöstä, ellei muuta ole määrätty tai olosuhteisiin katsoen otaksuttava tarkoitetun\”. Jos ennakon saajana on muu perillinen kuin rintaperillinen, ei sitä huomioida perinnönjaossa ellei \”omaisuutta annettaessa on niin määrätty tai olosuhteiden perusteella on katsottava niin tarkoitetun\” (PK6:1). Ennakkoperintösäännöksiä ei koskaan sovelleta silloin, jos omaisuuden saaja ei voi lain mukaan olla antajan jälkeen perillisasemassa.
Rintaperillisiä ovat lapset ja heidän jälkeläisensä. Ennakkoperintöolettama koskee kuitenkin vain lahjan antamishetkellä lähimpänä perimässä olevia rintaperillisiä. Esimerkiksi isovanhempien antaessa lahjan, olettama ei koske lastenlapsia sillion, kun oma lapsi on elossa (Aarnio-Kangas: Suomen jäämistöoikeus I). Ennakkoperintöolettamaa ei sovelleta muihin perillisiin, vaan tällöin olettama on päinvastainen, kuten edellä on todettu.
