Perinnönjakoa suunniteltaessa on otettava huomioon perinnönjättäjän ja lesken antamat ennakkoperinnöt.
Ennen kaikkea on selvitettävä mikä on ennakkoperintöä ja mikä on lahjaa.
Perinnönjaossa ennakkona saatu perintö lisätään laskennallisesti kuolinpesän omaisuuteen, ja vähennetään sen perintö-osasta joka ennakon on saanut. Pääsääntö on, että perittävän tekemät ennakkoluovutukset huomioidaan nimenomaan antajansa jälkeen toimitettavassa perinnönjaossa.
Tästä on kuitenkin poikkeus: perintökaaren 6:1.2 mukaan puolisoiden yhteiselle rintaperilliselle avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta annettu ennakkoperintö on ensisijaisesti vähennettävä ensiksi kuolleelta puolisolta jääneestä perinnöstä. Mikäli ennakon koko arvoa ei voida tästä vähentää, on loppuosa vähennettävä toiselta puolisolta jääneestä perinnöstä. Säännöksen tarkoituksena on, että puolisoiden välisen aviovarallisuusyhteyden vuoksi tällainen ennakkoperintö otetaan puolisoiden jälkeisissä perinnönjaoissa mahdollisimman täydellisesti huomioon. (KKO1998:137)
Lahja voi olla myös niin sanottu suosiolahja. Kyse on siitä, että perittävä suosii yhtä rintaperillistä siten, että suosiminen loukkaa toisen rintaperillisen lakiosaa. Perintökaaressa määrätäänkin, että lakiosaa laskettaessa perittävän antama suosiolahja on lisättävä pesän varoihin lakiosaa laskettaessa (PK 7:3:3 ja KKO1998:137).