Suosiolahjan käsite liittyy tilanteisiin, joissa perinnönjättäjä tekee rintaperilliselleen sellaisia lahjoituksia, joissa kaikki rintaperilliset eivät saa samansuuruisia lahjoja. Jos perinnönjättäjä ei toisin määrää, rintaperilliselle annettu lahja on oletuksen mukaan ennakkoperintöä. (PK 6:1.1) Jos lahjan antaja kuitenkin nimenomaan määrää, että lahja ei ole ennakkoperintöä, sitä voidaan tietyissä tilanteissa pitää suosiolahjana. Tällöin lahjan arvo lisätään perinnönjaon yhteydessä pesän varoihin laskennallisena eränä.
Lain mukaan ”pesän varoihin on lisättävä myös sellainen perinnönjättäjän antama lahja, jolla on ilmeisesti tarkoitettu suosia sen saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi.”
”Omaisuuden arvo on määrättävä sen ajankohdan mukaan, mikä sillä vastaanotettaessa oli, jollei asianhaaroista muuta johdu” (PK 7:3.3).
Suosiolahja tarkoittaa siis tilannetta, jossa lahjan antaja suosii tiettyä tai tiettyjä rintaperillisiä enemmän kuin muita, mikä voi johtaa epätasapainoon perillisten kesken.
Esimerkiksi tapauksessa KKO:2012:96 oli kysymys siitä, ”oliko A antamillaan lahjoilla ilmeisesti tarkoittanut suosia lahjansaajia muiden lakiosaperillisten kustannuksella”. Tapauksessa on arvioita suosiolahjan tunnusmerkkejä. Lahjansaajat, kaksi poikaa, olivat vedonneet suosimistarkoituksen poissulkevana syynä siihen, että osakkeiden lahjoituksessa on ollut kysymys sukupolvenvaihdoksen toteuttamisesta ja perheyrityksen toiminnan jatkuvuuden turvaamisesta. Tapauksessa yhtiö oli vuonna 1985 siirretty perinnönjättäjän pojille sukupolvenvaihdoksessa 16.000 euron valuaatiolla. Perinnönjättäjä oli jäänyt työskentelemään yhtiöön ja toiminut elämänsä loppuun asti yhtiön hyväksi mm. toimitusjohtajan roolissa. Myös pojat työskentelivät yhtiössä. Yhtiön arvoksi perinnönjättäjän kuollessa katsottiin 728 000 euroa. Koska perinnönjättäjä oli tehnyt 1985 –2008 työtä yhtiön eteen, vuoden 1985 lahjan sekä sitä seuraavan työpanoksen arvoksi katsottiin kokonaisuus huomioiden ¼ -osa yhtiön arvosta perinnönjättäjän kuolinhetkellä. Lahjan arvoksi saatiin 182 000 euroa. Kun perinnönjättäjältä ei ollut jäänyt muuta omaisuutta, ja hänellä oli yhteensä 5 lasta, oli lakiosan määrä 1/10 eli 18 200 euroa. Tapauksessa suosiolahjan saaneet pojat velvoitettiin suorittamaan lakiosan täydennyksiä.
Tapaus osoittaa, että yhtiön arvonmääritys on sukupolvenvaihdoksissa syytä tehdä huolellisesti. Lisäksi mahdollinen lahjoituksia sisältävä sukupolvenvaihdos kannattaa tavalla tai toisella dokumentoida perintöoikeudellisesta näkökulmasta. Lahjan arvo on, kuten laki säätää, lahjoitusajankohdan arvo, jollei asianhaaroista muuta johdu.
Tapauksessa on lisäksi huomionarvoista, että lahja on katsottu suosiolahjaksi vielä 23 vuoden jälkeen. Kohtuullisena aikarajana oikeuskirjallisuudessa on aiemmin esitetty noin kymmentä vuotta perittävän kuolemasta. Voidaan olettaa, että tapauksessa on arvioitu olleen kyse jatkuvasta lahjoituksesta, työpanoksen muodossa. Siten normaalitapauksessa kymmenen vuoden kohtuullisen aikarajan voidaan katsoa edelleen pätevän, mutta toisaalta oikeus voi harkintansa mukaan joustaa aikarajoista reilustikin.
