Työnantajan takaisinottovelvollisuudesta säädetään työsopimuslain (TSL) 6:6:ssä. Työnantajan takaisinottovelvollisuus muodostuu tilanteista, joissa työnantaja on irtisanonut työntekijän kollektiiviperusteella eli työnantaja on irtisanonut työntekijän taloudellis- tuotannollisella irtisanomisperusteella (TSL 7:3) tai saneerausmenettelyn yhteydessä (TSL 7:7). Lisäksi takaisinottovelvollisuus edellyttää, että työnantajalla on tarvetta työvoimalle samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin neljän kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä. Edellytyksenä on myös, että irtisanottu työntekijä hakee edelleen töitä työ- ja elinkeinotoimistosta. Mikäli työsuhde on jatkunut keskeytyksettä sen päättymiseen mennessä vähintään 12 vuotta, takaisinottoaika on kuitenkin kuusi kuukautta. Vastaava velvollisuus koskee myös liikkeen luovutuksensaajaa tilanteissa, joissa luovuttaja on irtisanonut työntekijän työsopimuksen päättymään ennen luovutushetkeä. Näissä tilanteissa työnantajan on tarjottava työtä ensisijaisesti työnhakijana olevalle entiselle työntekijälleen.
Takaisinottovelvollisuuden samoilla tai samankaltaisilla tehtävillä tarkoitetaan sellaisia tehtäviä, joita työntekijä on esimerkiksi aikaisemmin tehnyt tai uudet tehtävät ovat sellaisia, joista työntekijä pystyisi suoriutumaan. Tätä arvioitaessa tehtävän nimikkeellä ei ole merkitystä, vaan sillä, että pystyykö irtisanottu työntekijä näitä tehtäviä hoitamaan. Mikäli todetaan, että irtisanottu työntekijä pystyy näitä tehtäviä hoitamaan, työnantajan tulee ensisijaisesti tarjota työtä takaisinottovelvollisuuden piiriin kuuluvalle työntekijälle.
Takaisinottovelvollisuutta laiminlyönyt työnantaja on vahingonkorvausvelvollinen irtisanotulle työntekijälle aiheutuneesta vahingosta (TSL 12:1). Lisäksi työnantajan takaisinottovelvollisuus on työnantajaan nähden pakottavaa oikeutta. Tämä ilmenee korkeimman oikeuden ratkaisusta (KKO 2007:69), jossa KKO katsoi, ettei työnantaja voi sopimuksella tai muulla tavalla heikentää työntekijälle kuuluvia vähimmäisoikeuksia.